Attachments:
FileFile size
Access this URL (http://arcticbiodiversity.is/abt2010/images/stories/report/pdf/Emerging_issues_and_challenges.pdf)Emerging_issues_and_challenges.pdf111 Kb

Vuoden 2001 Arctic Flora and Fauna: Status and Conservation -raportin [1] julkaisun jälkeen arktisella alueella on tapahtunut paljon muutoksia. Mikä tärkeintä, ilmastonmuutoksen merkitys vaikuttavana tekijänä on kohonnut reilusti niin arktisella alueella kuin maailmanlaajuisestikin. Lämpenevän ilmaston odotetaan arktisella alueella laukaisevan monia ympäristömuutoksia, kuten merijään sulamista, nopeampaa valumista, merenpinnan kohoamista ja lopulta suunnattomia rannikkovahinkoja. Jotkin näistä muutoksista ovat todettavissa parhaillaankin. Kohonneiden lämpötilojen vaikutus näyttää jo monia merkkejään arktisessa biodiversiteetissä, kuten aina vain useampien eteläisten lajien levittäytymistä pohjoiseen, maa-alojen rehevöitymistä ja vihertymistä, muuttuneita kasvikuntia ja niiden kasvistoja, alkuperäisiä arktisia kantoja nopeammin syrjäyttäviä vieraslajeja sekä uusien tautien esiintymistä [2]. Lisäksi muutokset tapahtumien ajoittumisessa (fenologia) saattavat johtaa oleellisten ympäristötekijöiden väliseen epätasapainoon [3]. Tästä johtuen osa paikallisesta biodiversiteetistä saattaa olla suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon [4].

ABA_p15

aikka olemmekin oppineet paljon vuodesta 2001, monet kysymykset ovat edelleen vailla vastausta. Emme tiedä vielä tarpeeksi ilmastonmuutoksen vaikutuksista biodiversiteettiin, näiden muutosten merkityksestä paikalliselle kasvistolle ja eläimistölle tai mitä seurauksia niistä on luonnonvaroihin, joista monet ovat elintärkeitä paikallisille ihmisille. The Arctic Climate Impact Assessment -projekti osoitti selvästi yleisvaltaisen tiedon puutteen ilmastonmuutoksen vaikutuksista biodiversiteettiin [5]. Ilmastonmuutoksesta johtuvien fyysisen ympäristön vaikutusten osoittaminen ei yksistään riitä. Arktisen alueen ihmiset elävät suorasti tai epäsuorasti maansa biologisista tuotteista, makeasta vedestä ja merestä, metsästäen, kalastaen ja viljellen. On elintärkeää tunnistaa muutokset ja ymmärtää, kuinka ne vaihtelevat maantieteellisesti sekä lajien, eläinkantojen ja biologisten yhteisöjen välillä. Meidän tulee myös ymmärtää ilmaston ja arktisten lajien väliset monimutkaiset vuorovaikutukset [6]. Vaikka tämä tietoisuus on pikkuhiljaa nostamassa päätään, tietojenkeruu biodiversiteetistä on yhä ilmaston mallintamista ja abioottista tiedonkeruuta selvästi jäljessä.

Arktisen biodiversiteetin on visioitu kohtaavan lukuisia haasteita. Lämpenevän ilmaston lisäksi kuljetustoimien ja luonnonvarojen käytön kehityksen (esim. öljyn- ja kaasunetsintä) odotetaan kasvavan, lisäten todennäköisesti saasteiden määrää ja häiriötekijöitä arktiseen biodiversiteettiin. Lisäkehitys voi johtaa ihmisten uudenlaisiin asettumistottumuksiin ja muutoksiin luonnonvarojen käytössä. Heikentynyt jääpeite saattaa helpottaa kalastajien pääsyä kalavesille ja tehdä uusista lajeista taloudellisesti hyödynnettäviä ja siten luoda sekä mahdollisuuksia että haasteita kestävän kehityksen toimintaan. Monet arktiset lajit muuttavat vuosittain suuria välimatkoja maailman halki. Ne ovat siten ympäristönmuutosten vaikutusten alaisia muuttomatkojensa aikana, kantaen myös ympäristölle haitallisia aineita mukanaan takaisin pohjoiseen. Koska nämä lajit liikkuvat sekä arktisten että ei-arktisten alueiden poikki, arktisen alueen ulkopuolelle ulottuva kansainvälinen yhteistyö on tarpeen lajien yhtenäisen ja toimivan suojelun takaamiseksi.

ABA_p16

Yksi ratkaisu ihmistoimien rajoittamiseksi arktisella alueella on suojelualueiden luominen. Vaikka tämäkin tilanne paranee koko ajan, nykyiset suojelualueet ovat edelleen riittämättömiä elinympäristöjen ja ekosysteemien varjeluun. Merisuojelualueet ovat esimerkiksi yleisesti ottaen erityisen harvassa. Edes täydellistä katsausta arktisen meriekosysteemin biologisesti herkistä alueista, kuten kansallisen lainkäyttöalueen ulkopuolisista avomerialueista, ei ole toteutettu. Suojelualueet ovat kuitenkin vain yksi biodiversiteettiä tukevan luonnonsuojelun osa, sillä ilmastonmuutos kaipaa väistämättä lisää huomiota ja pakottaa yleisempiin luonnonsuojelutoimiin lajien jakautumismuutosten sekä paikallisen kasviston ja eläimistön uusien piirteiden takia.

Arktisen alueen biodiversiteettiä kohtaavien paineiden huomioiminen vaatii parempaa ja koordinoidumpaa tiedonkeruuta biodiversiteetin muutoksista. Sirkumpolaarisen biodiversiteetin seurantaohjelman (CBMP) myötä CAFF on yhdistänyt monia tietokoosteita, jotka ovat osoituksena biodiversiteetin muutoksista. Ohjelma on tehokas vastatoimi monille ilmastonmuutoksen ja arktisten alueiden ihmistoimien johdosta ennustettaville haasteille. Arktisesta biodiversiteetistä on jo olemassa runsaasti tietoja, mutta haaste onkin kerätä nämä tiedot yhteen, analysoida ja tunnistaa sirkumpolaarisen seurannan aukkokohdat ja käyttää tuloksia päätöksenteon helpottamiseen. CBMP:n tavoite on kattaa kaikki ekosysteemit kaikilla tasoilla, geneettisestä aina ekosysteemiasteelle asti, ja hyödyntää tässä sekä uusinta teknologiaa että pohjoisten kansojen perinteistä ekologista tietoa. Tämänhetkinen haaste on käyttää saatavilla olevia tietoja tehokkaammin ja koordinoidummin, paikata tietoaukot ja kasvattaa arktisen alueen tietojen kattavuutta maantieteellisesti luonnonsuojelun ja kestävän kehityksen tukemiseksi, kuten myös päättäjien, arktisten kansojen, tieteen ja koko globaalin yhteisön hyödyksi.

Paikallisen tuntemuksen, kuten arktisten kielien ja perinteisen ekologisen tietämyksen katoamisen syyt tulee tunnistaa perinpohjaisesti ja asian puolesta tulee toimia. Ilmastonmuutos ja kaikki siihen liittyvät ongelmat, koskivatpa ne sitten itse luontoa tai ihmistoimia, tuovat esiin uuden biodiversiteettiä ja arktisen alueen ihmisiä uhkaavan haasteiden ketjun. Ympäristöstä huolehtiminen synnyttää kokonaan uusia ja tärkeitä haasteita myös Arktiselle neuvostolle ja kaikille muillekin pohjoisista alueista kiinnostuneille osakkaille. Arktisen neuvoston biodirversiteettihaarana CAFF haluaa kantaa kortensa kekoon sopivien ratkaisujen löytämiseksi kaikkiin näihin haasteisiin.

aikka olemmekin oppineet paljon vuodesta 2001, monet kysymykset ovat edelleen vailla vastausta. Emme tiedä vielä tarpeeksi ilmastonmuutoksen vaikutuksista biodiversiteettiin, näiden muutosten merkityksestä paikalliselle kasvistolle ja eläimistölle tai mitä seurauksia niistä on luonnonvaroihin, joista monet ovat elintärkeitä paikallisille ihmisille. The Arctic Climate Impact Assessment -projekti osoitti selvästi yleisvaltaisen tiedon puutteen ilmastonmuutoksen vaikutuksista biodiversiteettiin. Ilmastonmuutoksesta johtuvien fyysisen ympäristön vaikutusten osoittaminen ei yksistään riitä. Arktisen alueen ihmiset elävät suorasti tai epäsuorasti maansa biologisista tuotteista, makeasta vedestä ja merestä, metsästäen, kalastaen ja viljellen. On elintärkeää tunnistaa muutokset ja ymmärtää, kuinka ne vaihtelevat maantieteellisesti sekä lajien, eläinkantojen ja biologisten yhteisöjen välillä. Meidän tulee myös ymmärtää ilmaston ja arktisten lajien väliset monimutkaiset vuorovaikutukset. Vaikka tämä tietoisuus on pikkuhiljaa nostamassa päätään, tietojenkeruu biodiversiteetistä on yhä ilmaston mallintamista ja abioottista tiedonkeruuta selvästi jäljessä.

Arktisen biodiversiteetin on visioitu kohtaavan lukuisia haasteita. Lämpenevän ilmaston lisäksi kuljetustoimien ja luonnonvarojen käytön kehityksen (esim. öljyn- ja kaasunetsintä) odotetaan kasvavan, lisäten todennäköisesti saasteiden määrää ja häiriötekijöitä arktiseen biodiversiteettiin. Lisäkehitys voi johtaa ihmisten uudenlaisiin asettumistottumuksiin ja muutoksiin luonnonvarojen käytössä. Heikentynyt jääpeite saattaa helpottaa kalastajien pääsyä kalavesille ja tehdä uusista lajeista taloudellisesti hyödynnettäviä ja siten luoda sekä mahdollisuuksia että haasteita kestävän kehityksen toimintaan. Monet arktiset lajit muuttavat vuosittain suuria välimatkoja maailman halki. Ne ovat siten ympäristönmuutosten vaikutusten alaisia muuttomatkojensa aikana, kantaen myös ympäristölle haitallisia aineita mukanaan takaisin pohjoiseen. Koska nämä lajit liikkuvat sekä arktisten että ei-arktisten alueiden poikki, arktisen alueen ulkopuolelle ulottuva kansainvälinen yhteistyö on tarpeen lajien yhtenäisen ja toimivan suojelun takaamiseksi.

Yksi ratkaisu ihmistoimien rajoittamiseksi arktisella alueella on suojelualueiden luominen. Vaikka tämäkin tilanne paranee koko ajan, nykyiset suojelualueet ovat edelleen riittämättömiä elinympäristöjen ja ekosysteemien varjeluun. Merisuojelualueet ovat esimerkiksi yleisesti ottaen erityisen harvassa. Edes täydellistä katsausta arktisen meriekosysteemin biologisesti herkistä alueista, kuten kansallisen lainkäyttöalueen ulkopuolisista avomerialueista, ei ole toteutettu. Suojelualueet ovat kuitenkin vain yksi biodiversiteettiä tukevan luonnonsuojelun osa, sillä ilmastonmuutos kaipaa väistämättä lisää huomiota ja pakottaa yleisempiin luonnonsuojelutoimiin lajien jakautumismuutosten sekä paikallisen kasviston ja eläimistön uusien piirteiden takia.

Arktisen alueen biodiversiteettiä kohtaavien paineiden huomioiminen vaatii parempaa ja koordinoidumpaa tiedonkeruuta biodiversiteetin muutoksista. Sirkumpolaarisen biodiversiteetin seurantaohjelman (CBMP) myötä CAFF on yhdistänyt monia tietokoosteita, jotka ovat osoituksena biodiversiteetin muutoksista. Ohjelma on tehokas vastatoimi monille ilmastonmuutoksen ja arktisten alueiden ihmistoimien johdosta ennustettaville haasteille. Arktisesta biodiversiteetistä on jo olemassa runsaasti tietoja, mutta haaste onkin kerätä nämä tiedot yhteen, analysoida ja tunnistaa sirkumpolaarisen seurannan aukkokohdat ja käyttää tuloksia päätöksenteon helpottamiseen. CBMP:n tavoite on kattaa kaikki ekosysteemit kaikilla tasoilla, geneettisestä aina ekosysteemiasteelle asti, ja hyödyntää tässä sekä uusinta teknologiaa että pohjoisten kansojen perinteistä ekologista tietoa. Tämänhetkinen haaste on käyttää saatavilla olevia tietoja tehokkaammin ja koordinoidummin, paikata tietoaukot ja kasvattaa arktisen alueen tietojen kattavuutta maantieteellisesti luonnonsuojelun ja kestävän kehityksen tukemiseksi, kuten myös päättäjien, arktisten kansojen, tieteen ja koko globaalin yhteisön hyödyksi.

Paikallisen tuntemuksen, kuten arktisten kielien ja perinteisen ekologisen tietämyksen katoamisen syyt tulee tunnistaa perinpohjaisesti ja asian puolesta tulee toimia. Ilmastonmuutos ja kaikki siihen liittyvät ongelmat, koskivatpa ne sitten itse luontoa tai ihmistoimia, tuovat esiin uuden biodiversiteettiä ja arktisen alueen ihmisiä uhkaavan haasteiden ketjun. Ympäristöstä huolehtiminen synnyttää kokonaan uusia ja tärkeitä haasteita myös Arktiselle neuvostolle ja kaikille muillekin pohjoisista alueista kiinnostuneille osakkaille. Arktisen neuvoston biodirversiteettihaarana CAFF haluaa kantaa kortensa kekoon sopivien ratkaisujen löytämiseksi kaikkiin näihin haasteisiin.