Key Findings 2

Vaikka suurin osa tässä raportissa arvioiduista arktisista lajeista on tällä hetkellä vakaassa tilassa tai lisääntymässä, eräät arktisen alueen kansoille tai koko maailmalle merkittävät lajit ovat vähenemässä..


Peura ja karibu ovat erittäin tärkeitä lajeja arktisella alueella elävien ihmisten elannolle. 90-luvulta ja 2000-luvun alusta lähtien laumat ovat kuitenkin kutistuneet noin kolmasosalla, 5,6 miljoonasta 3,8 miljoonaan. Vaikka ilmiö voikin johtua normaalista luonnon kiertokulusta, näiden eläinlajien kyky palautua ennalleen on epävarmaa niihin kohdistuvien lukuisien stressitekijöiden, kuten ilmastonmuutoksen ja lisääntyneen ihmistoiminnan johdosta.

Vaikka aiheesta on opittu paljon, tiedot useista lajeista ja niiden suhteesta omaan elinympäristöönsä ovat puutteellisia. Jopa tunnetusti vahvojen eläinlajien, kuten jääkarhujen tapauksessa 19 alalajista vain 12:n kehityssuunta on tiedossa; näistä lajeista kahdeksan on katoamassa.

Arktisen alueen kahlaajalinnut, kuten isosiiri, tekevät pitkän muuttomatkan lisääntyäkseen arktisella alueella. Todisteet osoittavat, että kahlaajalintukannat ovat maailmanlaajuisesti vähenemässä. Isosiirin kuudesta alalajista kolme on katoamassa ja kolmen epäillään joko vähenevän, tai niiden tila on tuntematon.

Tutkimusprojekti Arctic Species Trend Index (ASTI), joka antaa yleiskuvan selkärankaisten eläinlajien kehityssuunnasta viimeisten 34 vuoden aikana, osoittaa maaselkärankaislajien kohtuullisen 10 % yleistaantuman. Tämä luku heijastaa osittain eräiden arktisen alueen kasvinsyöjien, kuten karibujen ja sopuleiden katoamista. Arktisen alueen eteläosissa selkärankaisten eläinten kanta näkyy suurena kasvuna eräiden hanhilajien dramaattisen lisääntymisen johdosta. Hanhilajien määrä on jopa ylittänyt luonnon kantokyvyn kaikkien yksilöiden elättämiseksi.

Eräät runsaslukuiset runsaskahlaajat, kuten haahkat, ovat yleisesti ottaen terveessä tilassa. Jotkut arktiset kahlaajalajit, kuten kiislat, saattavat näyttää poikkeavaa kehityssuuntaa. Niiden tila vaihtelee suhteessa pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto-olosuhteisiin, kun taas toisiin lajeihin vaikuttaa edelleen liiallinen metsästys.

Arktisen alueen makeanveden nieriäkannat ovat terveen oloisia verrattuna niiden eteläisempiin kantoihin. Merikalojen eräiden lajien jakautuman on taas todettu siirtyvän pohjoissuuntaan, sekä hyödynnettävien että ei-hyödynnettävien kantojen tapauksessa. Muutoksen oletetaan johtuvan ilmastonmuutoksen lisäksi myös muista tekijöistä, kuten kalastuksesta.