Key Findings 3

Ilmastonmuutos ilmenee arktisen biodiversiteetin laaja-alaisimpana ja merkittävimpänä stressitekijänä. Myös saasteet, elinympäristön pirstoutuminen, teollinen kehitys ja köyhdyttävä luonnonvarojen kulutus vaikuttavat omalta osaltaan tilanteeseen. Ilmastonmuutoksen ja muiden tekijöiden väliset monimutkaiset vuorovaikutukset voivat varteenotettavasti tehostaa biodiversiteettiin kohdistuvia seurauksia.

 

Monien arktisen alueen lajien elinkierto on synkronoitu kevät- ja kesäkausien rytmiin kaikkein hedelmällisimpien lisääntymisaikojen hyödyntämiseksi. Lumen ja jään aikaisempi sulaminen, kasvien kukinta-ajat ja selkärangattomien lajien saapuminen voivat aiheuttaa epäsuotuisan tasapainon tämän ajoituksen, lisääntymisrytmin ja ravinnon saatavuuden välille. Lisäksi meren kohoava lämpötila on paikoin aiheuttanut merilajien, kuten joidenkin kalalajien ja niiden saalislajien siirtymisen pohjoisemmaksi. Nämä muutokset ovat johtaneet eräiden merilintujen laajalti epäonnistuneisiin lisääntymiskausiin ja kantojen heikentymiseen.

Arktiseen biodiversiteettiin vaikuttavat monet arktisen alueen ulkopuoliset tekijät, kuten saasteiden kulkeuma ilman ja veden mukana, elinympäristöjen muutokset lajien muuttoreiteillä sekä vieraslajien käyttäytyminen. Eräissä jääkarhun alalajeissa on todettu kohonneita saastekertymiä, jotka ovat mahdollisesti merijään vähenemisestä johtuvien ruokavaliomuutosten seurausta. Isosirrit ovat suuresti riippuvaisia tärkeistä ja vähäisistä pysähdys- ja talvehtimispaikoistaan, herkistäen lajin arktisen alueen ulkopuolella tapahtuville elinympäristönmuutoksille.