Johdanto
Attachments:
FileFile size
Access this URL (http://arcticbiodiversity.is/abt2010/images/stories/report/pdf/Introduction.pdf)Introduction.pdf1167 Kb
Janet Hohn, United States Dept. of the Interior, Fish and Wildlife Service, Anchorage, Alaska
Esko Jaakkola, Finnish Ministry of the Environment, Helsinki, Finland

Arktinen alue toimii laajan biodiversiteettijärjestelmän isäntänä. Alueelta löytyy maailmanlaajuisesti tärkeitä eliökuntia, kuten yli puolet maailman kahlaajalinnuista, 80 % koko maailman hanhikannasta, miljoonia poroeläimiä, karibuja ja lukuisia ainutlaatuisia nisäkkäitä, kuten jääkarhuja. Kesän lyhyen lisääntymiskauden aikana 279 lintulajia saapuu niinkin kaukaa kuin Etelä-Afrikasta, Australiasta, Uudesta Seelannista ja Etelä-Amerikasta hyödyntämään pohjoisten päivien pituutta ja tuotteliasta hedelmällisyysjaksoa. Arktiselle alueelle saapuu vuosittain monien merinisäkäslajien edustajia, kuten harmaa- ja ryhävalaita sekä kupla- ja grönlanninhylkeitä (kuva 1).

1Viime vuosina arktisen alueen ympäristö on ajautunut voimakkaan paineen ja muutosten alaiseksi, mikä tuo mukanaan uusia haasteita ja stressitekijöitä, ilmastonmuutos niistä merkittävimpänä. Viimeisten sadan vuoden aikana arktiset lämpötilat ovat kohonneet lähes kaksi kertaa globaalia keskivertotahtia nopeammin. Edellisten 30 vuoden aikana merijään kausittainen vähimmäismäärä on pienentynyt 45.000 km2 vuodessa. Aiemmin tapahtuneiden murtumien ja jäätymisten ohella maan lumipeite pohjoisella pallonpuoliskolla on pienentynyt, ja sen odotetaan kutistuvan edelleen.

Näiden muutosten laajuus tulee vaikuttamaan merkittävästi arktisen alueen biologiseen dynamiikkaan. Eräitä ilmastonlämpenemiseen liittyviä nopeasti ilmeneviä ekologisia muutoksia on jo nyt havaittavissa meri- ja makeanveden ympäristöissä. Eniten muutoksista kärsivät ne lajit, joiden rajoittunut levittäytyminen, ravinnonhaku ja ruokintatottumukset ovat riippuvaisia jääalueista. Muita ennustettavia ilmastonmuutoksen ja stressitekijöiden, kuten teollisen kehityksen ja luonnonvarojen hyväksikäytön vaikutuksia arktisella alueella ovat:

  • muutokset eliölajeissa ja arktisen alueen endeemisten lajien elinympäristöissä, kuten esiintymisalueissa, maantieteellisessä jakaumassa ja lajimäärissä (myös vieraslajien)
  • muutokset geneettisessä monimuotoisuudessa ja
  • muutokset muuttolajien käyttäytymisessä.

2Arktinen lämpeneminen sekä sen monet lisääntyvät vaikutukset kasvistoon, eläimistöön ja elinoloihin korostavat tarvetta tunnistaa ja paikata arktisiin biodiversiteetteihin ja niiden tarkkailuun liittyvien monien asianhaarojen tietoaukot. Tämä tarve tuotiin selvästi esille vuoden 2005 Arctic Climate Impact Assessment (ACIA) -arviossa, jossa suositeltiin arktisen biodiversiteetin pitkäaikaisen seurannan laajentamista ja kehittämistä. CAFF-työryhmä vastasi tähän suositukseen käynnistämällä sirkumpolaarisen biodiversiteetin seurantaohjelman (Circumpolar Biodiversity Monitoring Program, CBMP, www.cbmp.is).

CBMP:n perustamisen jälkeen CAFF-työryhmä näki yksimielisesti tarpeelliseksi välittää päättäjille ja luonnonsuojelusta vastaaville paras mahdollinen tieteelliseen ja perinteiseen ekologiaan perustuva tuntemus arktisen alueen biologisesta monimuotoisuudesta. Arktinen neuvosto hyväksyi Arktisen biodiversiteetin tila-arvion (Arctic Biodiversity Assessment, ABA, www.caff.is/aba) vuonna 2006. ABA:n tavoitteena on antaa jo pitkään kaivattu kuvaus arktisten ekosysteemien ja biodiversiteetin tilasta, luoda lähtökohdat biodiversiteettien globaaleihin ja alueellisiin arviointitoimiin sekä tarjota tiedonanto- ja ohjeistuspohja Arktisen neuvoston työhön vastaisuudessa. Lisäksi se tulee jakamaan tuoretta tieteellistä ja perinteisen ekologian tietoutta, tunnistamaan tietotallenteiden aukkokohdat ja tärkeimmät muutoksia edistävät järjestelmät sekä esittämään suosituksia arktista biodiversiteettiä koskevissa menetelmissä. ABA:n ensimmäinen ulosanti tulee olemaan yleisselonteko Arctic Biodiversity Trends 2010: Selected Indicators of Change, jossa esitellään tilanteen alustava arvio sekä arktisen biodiversiteetin kehityssuunnat. Se tulee perustumaan CBMP:n kehittämään indikaattorisarjaan.

Arctic Biodiversity Trends 2010 -lausuntoon valittiin 22 indikaattoria, jotka antavat yleiskuvan arktisella alueella nykyään tarkkailtavasta biodiversiteetin kehityksestä. Mukaan valitut indikaattorit kattavat päälajiryhmät, jotka ovat levittäytyneet laajalti arktisissa ekosysteemeissä. Kukin indikaattoriosuus esittää yleisnäkemyksen tietyn indikaattorin tilasta ja kehityksestä, tietoa stressitekijöistä sekä tulevaisuutta koskevista huolestuttavista seikoista.

3ABA on Arktisen neuvoston vastareaktio maailmanlaajuisen luonnonsuojelun kipeään tarpeeseen. Vaikka arktisen alueen ympäristön tulevaisuus on huolestuttava, sitäkin enemmän on syytä kiinnittää huomiota koko maailman biodiversiteettiin. Biodiversiteettisopimuksen (CBD) osapuolten kokouksessa vuonna 2002 määritettiin tavoite ”hidastaa merkittävästi nykyistä biodiversiteettikatoa sekä maailmanlaajuisesti, alueellisesti että valtakunnallisella tasolla osapanoksena köyhyyden lieventämiseen ja koko maapallon elämän eduksi”. Tämän jälkeen 2010 biodiversiteettitavoite hyväksyttiin kestävän kehityksen huippukokouksessa (2002) ja Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa. Arktisen neuvoston ministerikokouksessa huomautettiin hiljattain, että Arctic Biodiversity Trends 2010 -selonteko on Arktisen neuvoston panos sekä Yhdistyneiden kansakuntien kansainväliseen biodiversiteettivuoteen 2010 että CBD:n kolmanteen globaaliin biodiversiteetin tilaa käsittelevään raporttiin, jossa arvioidaan vuoden 2010 tavoitteeseen pääsyä.